Tammerkosken jälkeinen suvanto oli entisensä. Linja-autot jarruttelivat etäällä, mäen päällä. Hiekka narskui jaloissa. Koko yön oli satanut kaatamalla. Olin muutamaan otteeseen hereillä, koska nukuin naisen vieressä. Oli hienoa suojata hänet vartalollani itseäni vasten, kun hän siihen mykkyrään käpertyi. Tympeä fiilis oli kaukana toimintakohteesta, vaikka se hieman aavistuksen siellä majaili viiden aikaan yöstä, mutta poistui pian ja hukkui rauhoittavaan iloon.


Ehdin sopivasti vaihtobussiin, koska se seisoi keskustorin vierellä parkissa. Yhdeltä pysäkiltä toinen linja-auto ajoi ohitse ja nauroin kun se pysähtyi kauaksi tienvarteen. Sateenvarjoa raivokkaasti huiteleva mies juoksi kohden etuovia. Ohittaessamme heidät kuski hieman pyyhki häpeissään kasvojaan, kun Asiakas lönkytteli juuri sisälle. Mahtoikohan pyydellä anteeksi? Lienee ainakin syytä sellaiseen. Antaisin itse varmaan ilmaisen matkan. Tai tkl:än lippiksen.


Haluaisin töihin jo, kun olen muutaman kuukauden veltostellut. Viime marraskuussa olin viimeksi siivousfirma ISS:sällä paiskomassa duunia. Yllättävän turhan päiväistä edestakaisin siirtelyä ja kukaan ei tiennyt missä mennään. Onneksi ei itse tarvinnut ottaa asiasta ressejä. Prekka-autofirmaan/-moihin olen soittanut, ja yrittänyt sopia aikaa. Ovat vastailleet ja takaisin soitelleet. Edellisen puhelun jälkeen mies suunnitteli useaa erilaista mahdollisuutta treffata. Saisi nyt vihdoin aikaiseksi, että soittaisi ja päästäisi ohjaksiin.