- Olinko sinulle vain etelän mies?, riuskaratsastaja kysyi omituisesti mumimisten ja laskeutui hevosensa selästä alas. Hevonen putosi väsyneenä polvilleen.

- Saavuit sieltä suunnalta, vai miksi tuolla tavoin kysyt aivan kuin luulisin sinusta jotakin, kysymyksen kuullut vanhaikäinen mies kohottautui puunrungolta. Sanoistaan rohkea poika möyhensi tulta illan hämärässä, mutta ei puuttunut tyhjänpäiväiseen keskusteluun.

- En ole sieltä etelästä. Nehän ovat aivan tyhmiä siellä. Kiersin kukkulan ja nyt olen tässä, koska haistoin savun, riuskaratsastaja vastasi.

- Juota nyt hevosesi, vanhaikäinen komensi närkästyneenä. Väsynyt hevonen kitui satulansa kanssa maassa ja kukaan ei auttanut.

- Kyllä minä hoidan hevoseni, riuskaratsastaja räyskähti tietäväisesti. Ylpeänä mies riuskaili hevosen ylös ja juotti läheisellä joen suvannolla.


- Nuoruudessa uskomusten luominen oli helppoa, niin itselle kuin muillekin yhteisön osapuolille, jotka kohdistivat todentamisensa sinuun. Kunnioitus julistavaa osapuolta kohtaan tulisi aina saamaan ihmeitä aikaan. Ristiriitaisessa elämän mallinnuksessa nähdään kärpäsiä jokaisella kulmalla, ja julistettavia totuuksia kuin kiipeilee siveltimellä. Elämän kirjalla tunnevärit ovat sekaisin, kun ne todella sitä ovat ja värjäytyvät uskomattomiin asentoihin. Ne, jos jotkin luovat todellisuuksia maailmasta, sanoistaan rohkea avasi pelin. Toiset miehet jo nukkuivat, kun sanat taukosivat hetkeksi hänen huuliltaan.


- Ennen kuin olevaisuus asettui suuntaansa ja geenien luomaa vitsaa koitettiin vääntää asentoonsa. Synnyit ymmärtämään lajitoveriasi. Jo elävät asettelivat sinut haluamaansa suuntaan. Mistä tahansa poiketessasi tulisit kokemaan epävarmuutta itsestäsi. Kärsivä ilme herätteli valmiin empatian sinussa ja olit kuin tarjotin erilaisia herännäisyyksiä, :: sanoistaan rohkea luritteli päiväkirjaansa. Kynttilä valaisi tienoota. Puiden varjot väijyivät valon lähteen ympärillä. Toiset miehet kuorsasivat suureen ääneen. He tappelivat intiaanien kanssa unissaan.


- Olisiko sinua syytä asetella uudelleen toiseen tahtomiseen, ja parhainta on matkata kuin elämältä anteeksisaaneena. Helpottuneena ja kaikesta poistuneena. Kuinka kauaksi saattoivat "profetoivat" gurut päästä itsetutkistelussaan? Oliko päätteenä vain erilaisten mahdollisuuksien olemassa olo?, jonne pääsisi myös noudattamalla esimerkiksi budhalaista seitsemän osaista tietä, :: sanoistaan rohkean silmäluomet painuivat jo kiinni ja auvoinen mietintöjen muka osaaminen kaatui hitaasti tihuttavaan räntäsateeseen. Oli haettava suojaa läheisestä hirsimökistä.